Kiireinen loppukevät ja tentit

Pitkän pääsiäisloman jälkeen alkoi tiukka viimeinen kuukausi luentoja, kurssiretkiä, esseenpalautuksia ja seminaareja, jonka jälkeen oli viikon lukuloma ja kaukaisuudessa mörköinä häämöttäneet tentit. Stressi yritti väkisin pyrkiä pintaan vaikka vastaan yritin taistella. Asiaa ei yhtään auttanut se, että täällä tuntuu olevan melkoinen joukkohysteria tenttiviikoista. Suosikki puheenaihe on, joko oot alottanu lukemaan tentteihin ja pelottaako ja montako tenttiä sulla on. Sitten kun kertoo että neljä niin saa kauhisteluja... Koko homma muistuttaa enemmän lukion ylioppilaskirjoituksia kuin yliopiston tenttejä. Syynä voi olla ensinnäkin se, että aivan kaikilla on tentit samaan aikaan, siis kolmen viikon aikana. Ja silloin on koko lukukauden kaikki tentit. Siis, vaikka kurssi olisi loppunut jo maaliskuussa, tentti on vasta toukokuun lopulla. Melkoisen ärsyttävää... Tenttiviikkojen aikana ei siis ole mitään muuta, ja niitä edeltää viikon mittainen luentovapaa lukuviikko. Tässä on jo mukavasti joukkohysterian ainekset. Kirjaston aukioloajat on myös pidennetty tenttien lähestyessä aamukahteen yöllä ja kampus on täynnä julisteita, jotka muistuttavat syömisestä, juomisesta ja nukkumisesta. Siis, mitä?! Ihme touhua, ei voi muuta sanoa. Tietenkin, osa hysteriaa voi johtua siitä, että uusiminen on täällä tehty huomattavasti vaikeammaksi kuin kotiyliopistossani. Kun Jyväskylässä voin mahdollisen hylsyn saatuani mennä parin viikon päästä uusintatenttiin hyvin helposti ja yksinkertaisesti, ja saatan saada vielä toisenkin uusintatenttimahdollisuuden (ei sillä että olisin tarvinnut :D), jonka jälkeen voin uusia tentin vielä kaksi kertaa vuodessa olevina uusintatenttipäivinä, niin täällä on uusintatenttimahdollisuus vain elokuussa, ja siitä täytyy maksaa. Kyllä se varmaan kannustavampi systeemi on kuin Suomessa, mutta myös varsin stressaava. Täällä alasta ja yliopistosta riippuen voi olla myös arvosanarajoja siihen, pääseekö seuraavalle vuodelle vai ei. Kuulin, että biologiassa entinen 12 raja Honor´s projectille oli poistettu, koska liian monet eivät tätä rajaa läpäisseet. Arvostelu asteikko täällä on siis 1-20 ja 9 on läpäisyn raja. Korkeampia rajoja voi kuitenkin olla, jos mielii opintojaan jatkaa. Muutenkin systeemi on minulle tutusta erilainen niin, että täällä opiskellaan yleensä neljä vuotta, joista viimeisenä tehdään projektityö, joka vastaa laajuudessaan enemmän maisterintyötä kuin kandidaatin tutkielmaa. Tästä voi sitten jatkaa vuoden mittaiseen maisterin tutkintoon tai jopa hypätä suoraan jatko-opintoihin väitöskirjaa tekemään, mutta suurin osa ilmeisesti päättää opintonsa tähän.

Yksi mukava ja innostava asia viimeisillä opiskeluviikoilla oli se, että toisella käynnissä olevista kursseistani, Animals in Captivity kurssilla oli jopa neljä retkeä, joista yhdelle en päässyt. Kävin maitotilalla (joka teki myös jäätelöä), opaskoirien koulutuskeskuksessa, sikatilalla ja Blair Drummondin Safari parkissa. Luomutilan visiitti jäi kiireiden vuoksi käymättä. Kaikki retket oli ilmeisesti ulkopuolisen rahoittajan maksamia, vain Safari parkista täytyi maksaa 10 punnan omakustanne maksu. Kaikki olivat hienoja ja myös kurssin aiheeseen, eläinten hyvinvointiin, erilaista näkökulmaa tuovia retkiä, joista jokaisesta varmasti jokaiselle jotain jäi käteen. Minulle retket olivat myös hieno mahdollisuus päästä käymään Aberdeenin ulkopuolella, jopa Stirlingissä asti Safari parkin visiitillä.

Blair Drummondin lemurit otti rennosti.

Simpanssisaarta ihasteltiin veneestä tarpeellisten kalterien takaa. Johtava uros käyttäytyi suojelevasti laumaansa kohti mm. heittelemällä maapaukkuja ja kiviä venettä kohti.

Merileijonien esitys oli hieno ja kouluttaja kertoi koulutusmetodeistaan, eläinten kouluttaminen kun oli yksi kurssimme aiheista.

Näimme kolme eri lintuesitystä tornipöllön, haukan (en muista mikä) ja kuvassa olevan kotkan kanssa.

Elefanteille oli rakennettu uusi talo, ja erittäin omistautunut hoitaja kertoi mm. sen suunnittelusta ja kuinka eläimille rakennettiin virikkeitä.

Hektisiä viimeisiä viikkoja maustoivat myös monet tapahtumat. Yhtenä perjantaina skippasin viimeisen luennon  päästäkseni yliopiston Malt Whisky Societyn järjestämään Whisky festivaaliin. Iltäpäivä kahdesta ilta kahdeksaan viskien maistelua pienen naposteltavan kera hyvässä seurassa. Mikäs siinä. Ongelma oli lähinnä se, että kahdeksan punnan lipulla sai liikaakin maistiaisia, kun kaikki näytteille asettajat eivät vaatineet ainuttakaan 12 poletista jonka lipulla sai. Muuten hinnat vaihtelivat viskistä riippuen yhdestä neljään polettiin. Mutta, hauska kokemus. Kyllä siinä tuli myös mm. suklaa-appelsiinin makuista viskiä maisteltua.

Toinen mieleenpainunut kokemus oli International Societyn järjestämä International Ball eli tanssiaiset, jotka itse asiassa olivat ruokailu ja aina yhtä ratkiriemukas ceilidh eli perinteisiä skottitansseja livebändin säestyksellä. Asiaan kuuluen tapahtumaan sai myös laittautua, mikä on lähes yhtä mukavaa kuin itse tapahtuma.

Yhtenä pitkänä viikonloppuna tulivat vanhempanikin käymään täällä Aberdeenissa. Katsastimme perusnähtävyyksiä täällä, kuten yliopiston vanhoja rakennuksia ja rantaa sekä kävimme 45 minuutin bussimatkan päässä olevan Crathes linnan puutarhoineen. Kävin samaisessa linnassa myös juuri viime viikolla  Suomalaisen ystäväni vieraillessa täällä (myöhemmin kuvia tästä vierailusta). Molemmilla kerroilla tykkäsin kyllä paljon sekä linnasta että puutarhasta ja myös linnan metsäisistä tiluksista. Kävimme myös Aberdeenin museoista Maritime eli merenkäynti museossa ja taidemuseossa. Molemmat melko pieniä, mutta kiinnostuksesta riippuen käymisen arvoisia paikkoja, ja myös ilmaisia. Merenkäyntimuseossa on paljon täällä tärkeään öljynporaukseen liittyvää materiaalia. Siellä sain tietää mm. että Aberdeenissa on Iso-Britannian suurin multimiljonääritiheys (suurempi kuin Lontoossakin), johtuen juuri öljyn rikastavasta (ja kallistavasta) vaikutuksesta.

Ensimmäinen havainto köllöttelevistä hylkeistä Don-joen luonnonsuojelualueella!

Crathes linna puupuutarhasta käsin toukokuun alussa.

Harmaa haikaran usein näkee Seaton puiston joen mutkassa. 

Seaton park oli myös täynnä narsisseja toukokuun alussa.

Biologian laitoksen Botanical garden alkoi kukoistamaan keväällä. 

King´s College keväisenä iltana.

Minä viimeisenä jousiammunta harjoituskertana. Oikein mukava uusi harrastus! Saa nähdä jatkanko vielä Suomessa. Olisi hauska ainakin jossain vaiheessa taas yrittää.

Brig of Balgownie lähellä Hilheadia. Yksi Euroopan vanhimpia siltoja.

Lukuviikko sujui suurelta osin lukemisen parissa, kun en missään vaiheessa kovin suuresti vapaa-aikaani opiskeluun aiemmin tuhlannut. Ensimmäinen tentti olikin hyvin hermostuttava johtuen myös täkäläisten erilaisista systeemeistä. Ohjeita löytyi vaikka millä mitalla ja mm. nimi piti vastausvihkoon kirjoittaa niin, että se taitettiin piiloon, jotta naamakerroin ei tarkastajan antamaan arvosanaan voisi vaikuttaa. Ja pahimmillaan kolme esseetä piti kirjoittaa kahdessa tunnissa. Etukäteen jännitin eniten ehkä juuri ajan puutetta, kun Suomessa olen tottunut ruhtinaaliseen neljän tunnin tenttiaikaan, josta monesti tosin olen vain puolet käyttänyt. Nyt ylimääräistä aikaa ei juurikaan ollut, mutta toivon mukaan kaikista tenteistäni selvisin... tuloksia ei ole vielä tullut. Tenteissä oli myös sallittua käyttää sanakirjaa, mikä oli hermostuneessa tilanteessa ainakin minulle tarpeellinen muutamissa tapauksissa.

Tenttien jälkeen oli aika sanoa pikkuhiljaa hyvästit Erasmus kavereille, kävin Orkneyn ja Shetlannin saarilla tsekkiläisen ystäväni kanssa ja suomalainen ystäväni tuli viikoksi käymään täällä. Näistä myöhemmin lisää. Asustelenkin tämän kesän täällä Aberdeenissa poikaystäväni kanssa mm. Jyväskylän elokuun kirjatenttiin lukien.

Lopultakin... Isle of Skye!

Viimeinkin kaikki yliopiston tentit on ohi ja koittaa vapaus! Se ei kuitenkaan tarkoita, että kiire olisi ohi... Huomenna laiva lähtee Orkneylle, jonka jälkeen Shetlannin saarille. Nyt on kuitenkin viimein aika Isle of Skye päivityksen, sillä kävin siellä jo pääsiäisloman viimeisellä viikolla (siis 10.-13.4. yli kuukausi sitten, hupsis...).

Saimme poikaystäväni kanssa aika edullisen reissun järkättyä matkustamalla epämukaviin aikoihin. Kuten lähtemällä matkaan aamukuudelta ja tulemalla perille puolen yön jälkeen. Matkat Skotlannin itä-rannikolta junilla ja busseilla länsirannikolle ja itse saarelle kesti ainakin seitsemän tuntia vaihtoineen päivineen. Saavuimme kuitenkin pirteinä kuin peipposet Portreehen, Skyen pääkaupunkiin, josta lähdimmekin patikoimaan B&B:iimme, joka sijaitsi noin tunnin patikkamatkan päässä kaupungista. Kulkuneuvottomina kävelimmä järrkyttävät  määrät noiden neljän päivän aikana, niin että jalatkin tuli rakoille. Busseja kulkee, mutta melko rajoitetusti ja kaikki kulkevat Portreen kautta. Bussien rajoittavuuden takia ensimmäisenä iltana tutustuimme lähinnä jalan lähiseutuun. 

Tällaisia pieniä metsiköitä oli matkamme varrella ja KAIKKIALLA oli lampaita.

Eläinvauvoja kaikkialla!

Eläimiä kaikkialla!

Auringon lasku.

Ensimmäisenä aamuna kohteenamme oli yksi Skyen kuuluisuuksista: Fairy Glen. Tästä paikasta tuli ainakin minulle heti mieleen Hobittila. :)

Alueella oli myös paljon vesiputouksia, joista yhden juurelle löysimme.

Uig.

Päivän toinen kohde oli ehkä saaren kuuluisin: Old Man of Storr.

Juurella.

Kiipeämisen jälkeen.

Korkeimmalla paikalla! Ja oikeassa reunassa itse Old Man of Storr. Alhaalla näkyy sekä järvi että meri.

Tämän päivän iltana majapaikkaan kävellessä vastaan tuli erittäin pyöreä lehmä. Ei aikaakaan kun törmäsimme oikeaan lehmien ja niiden vasikoiden kokoontumiseen tienvarrella. Eikä siinä vielä kaikki! Iltahämärässä vähän myöhemmin näimme lauman lampaita kokoontumassa tiellä. Jotain hämärää oli selvästikin tekeillä...

Tässä osa sitä porukkaa,  johon törmäsimme...

Kolmannen päivän kohteena oli Coral Beach lähellä Dunveganin kaupunkia saaren länsirannikolla.

Oli epätavallisen aurinkoinen päivä, jona poltin naamani...

Dunveganin linna.

The Coral Beach, joka on saanut nimensä valkoisesta hiekastaan...

Hiekan alla kulki puroja. Kuului hauska ääni kun istui hiekalla.

Laskuveden aikaan, pystyi "kävelemään vetten päällä".

Ja ranta ja maisema muuttui äkisti.

Viimeisenä päivänä istuskelimme Portreessa odottelemassa bussia, kirjoittaen postikortteja ja nauttien auringosta (sekä pahasta jäätelöstä...). Hyvä reissu yleensä ottaen, vaikkakin väsyttävä. Isle of Skyellä on ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja, ja se on mukavan hiljainen ja maaseutumainen paikka. Siellä voi myös nähdä tähtitaivaan ihan uudella tavalla, kun on jonkun matkan päästä isoista valosaasteen lähteistä. :)

Portreen satama illalla.

Portree illalla.

Näkymä Portreesta Cullen vuorille.

Portree aamulla. 

Siinä Isle of Skye nopeasti! Seuraavana täytyykin päivittää viimeisten opiskeluviikkojen kuulumiset, tenttihysteria ja loput matkat ja kesätunnelmat. :)

Easter holiday, osa 2: sisko, St. Andrews ja Edinburgh

Pääsiäisloman toisella viikolla siskoni Saara tuli käymään Aberdeenissa. Saaran kanssa tutustuttiin Aberdeenin kampukseen, keskustaan ja rantaan. Tutustuin itse ensimmäistä kertaa myös oman laitokseni Zoology rakennuksen museoon, mikä olikin positiivinen yllätys! :)

Saint Machar´s cathedral

Aberdeen beach

Aberdeen riitti meille kuitenkin vain päiväksi, ja seuraavana päivänä lähdimme Stonehaveniin ja Dunnotarin linnaan. Dunnotarin linna on rakennettu vaikuttavalle paikalle kalliolle meren rantaan. Itse linna on säilynyt melko huonosti tähän päivään saakka. Lähinnä raunioita on jäljellä. Yksi huone on restauroitu entisten aikojen tapaan. Kuitenkin linnan sokkeloisista raunioista tykkääville paikka on maksunsa arvoinen. Jännitysmomentti raunioissa voi olla myös sen asukkaat, pulut, sillä kuka nyt ei pelkäisi niiden aavemaista ääntä yhdistettynä ennalta arvaamattomaan siipien havinaan ja vain yhden uloskäynnin omaavaan rauniohuoneeseen. Ehkä parasta linnassa on kuitenkin sen sijainti. Rakentajat ovat selvästi ajatelleet vuosisatojen päässä odottavia turisteja paikan valitessaan. Meren voi nähdä aika lailla joka suunnasta mikä, yhdistettynä korkeaan paikkaan, aiheuttaa myös sen, että ei niin kauniina päivinä tuuli voi olla niin kova, että linnaan ei turisteja päästetä.

Delfiinejääää!!!! Ainakin jotain siellä on!

Dunnotar castle

Siellä ne pirulaiset - lokit - pesii...

Hihii!

Tällaisia maisemia sieltä näkyy.

 Linnan jälkeen tutustuimme itse Stonehavenin pikkukaupunkiin. Paikka on melkoisen pieni, vaikkakin viehättävä, joten päädyimme bussia odottaessamme lähinnä syömään uskomattoman halvasta Farmfoodsista (pakasteisin erikoistuneesta ketjuliikkeestä) ostamiamme eväitä ja katselemaan koiranulkoiluttajia ja merta.

Stonehaven beach

Tällä tytöllä riitti kosijoita!

Tästäkin Stonehaven on kuuluisa. Olimme valmiit maistamaan tätä verisuonet tukkivaa hirvitystä, mutta huonoksi (vai hyväksi?) onneksemme paikka oli juuri tuolloin kiinni. 

 Kolmantena päivänä matkasimme yhä kauemmas Aberdeenista. Kolmen tunnin bussimatkan päässä odotti St. Andrews. Päivä oli parempi kuin mitä toivoa saattoi, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. :) Voi olla että suotuisa säätila vaikuttaa mielikuvaani, mutta täytyy sanoa, että St. Andrews on yksi ehdottomista suosikkikaupungeistani Aberdeenin ulkopuolella. Pieni yliopistokaupunki satamineen, yliopistoineen ja maailmankuuluine golfkenttineen. Jos Aberdeenin yliopiston kampus on jotain uskomatonta, niin St. Andrewsin kampus on kuin unelma! Kiertelimme rannalla, katsastimme linnan (kyllä täälläkin on linna) ulkopuolelta, söimme fish and chipsit pienessä puutarhassa ja makoilimme auringonpaisteessa vuosisatoja vanhalla hautausmaalla. Lisäksi söimme jäätelöä ja otimme taiteellisia kuvia. Hieno päivä siis!

St. Andrews

Puu, johon rakastuin! Satoja vuosia vanha tammi kampuksella.

Kampusta

Tällä rakennuksella on ollut joskus kokoa. 

Täällä jos missä on mukava makoilla mullan alla (tai päällä).

Kaunis rakennus!

St. Andrewsista siskosten matka jatkui Edinburghiin, Skotlannin pääkaupunkiin, jossa vietimme kaksi yötä. Majoituimme Budget Backpackers hostelliin, mikä osoittautuikin hyväksi ja halvaksi. Olimme kahdeksan hengen huoneessa, joka oli oikein rauhaisa paikka yölläkin, lukuunottamatta nitiseviä sänkyjä. Hostellimme järjesti mm. päivittäin ilmaisia kävelykierroksia sekä pubikierroksia, joista molemmat testasimme ja olimme erittäin tyytyväisiä. Saimme kuulla mm. kummitustarinoita (Edinburghissa jos missä niitä riittää!), J.K. Rowling tarinoita (hän kirjoitti Pottereita Edinburghissa) sekä ihan vaan historiallisia faktoja. Mieleen jäi mm. se, että Rowling nappasi monia hahmojen nimiä vanhalta hautausmaalta: myös Voldemortin nimi löytyy yhdestä hautakivestä ja se, että uuden kaupungin puolella ainoastaan joidenkin vanhojen rakennusten ulkokuoret on suojeltu, mikä on johtanut siihen, että kuoren sisälle on voitu rakentaa talo, siis talo talon sisällä! Ja että paaaaljon paljon ihmisiä on kuollut Edinburghissa kaiken maailman hullujen takia... Löysimme vanhasta kaupungista myös lukuisia aivan ihania pikkuliikkeitä, joista tarttui yhtä jos toista matkaan. Vierailimme myös valtavassa ja aivan mahtavassa National museumissa, josta löytyi paljon sekä Skotlannin historiaa että eläimiä, tekniikkaa, kulttuureja ja vaikka mitä. Mieletön museo, jossa voisi viettää päiviä! Ja vielä ilmainen, kuten museot tapaavat koko Iso-Britanniassa olla, mikä on hieno asia. :)  

Walter Scott -monumentti

Eriväristen talojen ja pikkuliikkeiden katu, joka oli J.K. Rowlingin innoituksena Viistokujalle. Kadulta löytyy mm. juustoihin, sianlihaan ja tartaniin (skottiruutukankaaseen) erikoistuneet liikkeet.

Tämä rakennus taas oli Tylypahkan innoittaja.

Zombiehäkki? Ei, vaan kalterit on rakennettu estämäään ruumiinryöstäjiä, jotka kylmän viileästi kaivoivat tuoreita ruumiita ylös ja möivät lääketieteellisiin kokeisiin.

Bobby! Kuuluisa koira, joka istui isänsä haudalla vuosikausia hänen kuolemansa jälkeen.

Deacon Brodie oli 1700 -luvulla elänyt hyväosainen ja kunnioitettava kansalainen, joka myöhemmin paljastuikin öisin varastelevaksi ja uhkapelejä harrastavaksi lurjukseksi. Hänen mukaansa on tietenkin nimetty pubi. (Kuten myös esim. naisen joka, tappoi epätoivotun vauvansa ja selvisi hirttotuomiosta olemalla liian lihava, jotta kaula napsahtaisi katki.)

Kukkulan laella.

Edinburgh <3 Vasemmalla näkyy linna. Kuvattu yhdeltä Edinburghin kolmesta kukkulasta, jotka ovat itseasiassa  passiivisia tulivuoria. Kyllä!

Seuraavana luvassa Isle of Skye, jossa kävin viimeisellä pääsiäislomaviikolla. :)